Kuuraparta, Tuiskutukka, Lumiviitta, Harmaasukka

 Rati-riti-ralla,  

Kiitoksia, Halla ! 💖

Vuosien tauon jälkeen vihdoin pieniä Noitapillejä 💕

Pikku Hampsesteri näytelmissä

Puskassa kasvanut koronakoira vietiin näyttelyyn. 

Oli aika järkytys hälle. Seuraavana päivänä otettiin tukijoukoiksi Nasti mukaan, mikä vapautti selvästi tunnelmaa. Kaiken kaikkiaan silti onnistunut viikonloppu, sillä kotiin tuomisina SERTit molemmilta päiviltä!

Hallanvaarassa

Pihalla käydään kovaa kisaa, kumpi tuhoaa enemmän istutuksia, koira vai poika. Kun koiraa tulee vahdittua selkeesti huonommin, on vaakakuppi sinne päin kallellaan. 

Jostain syystä hallaharsot ovat koiran erityissuosiossa ja mummolla oli ihmettelemistä, että eihän se halla niitä harsoja pilaa, vaan kasvit se tuhoaa - no meillä kyllä molemmat menee...

Rati-riti-rallaa! Ja hyvää syntymäpäivää vaan itelles!

Tuli 14 täyteen naistenpäivänä!

Sainko lahjaa?  -  EN!  (kakkua sentään)

Ja nyt:  Rati-riti- rallaa, tuli meille Halla!

Pyysinkö?   -  EN!

Enkä ala yhteiskuvaan!

           ****************

Eli taloon saatiin vihdoin, vuosikausien pohdinnan jälkeen, taas karvallistakin vauvaa.

Tervetuloa (paitsi Papulta,  joka jurnuttaa vielä) HALLA !

Donut's Highland Frost  

Valppaana!

Papun ja Nastin vapaaehtoinen vartiointipalvelu töissä! 

 

Tästä ei pääse ohi mikään rosmo, koska äiti vahtii meidän unta tuossa kahvikuppi kädessään... Pöydän alle veettiin parkkiin, ettei kukkaan meihin kompastu, ei kuulema työnantaja ota vastuuta moisesta.

 

Raksalla

Oon ollu rakennuksella viime päivät. 

Ihmislapselle nousee oma talo pihalle ja paljon tärkeitä ihmisiä on sitä kasaamassa. Kaikkien keskellä on hyvä olla - ja aurinko lämmittää kevytpeitteen ihanaksi, tällä kelillä on syytä turvautuakin lämmitykseen. Muka kesä.

Nuorempien koulutusta

Hyvin  on tuo vähäkarvainenkin ymmärtänyt vessapaperirullien sisään piilotetut herkut. Ja kun me näytetään mallia niin hampaineen näyttää kiskovan . Voiskai tuo käyttää käsiäänkin kun sorm

et on annettu, vaan kun ei ilman mallia hoksaa

Hyvää Syntymäpäivää!

Ei millään saata uskoa, että Papulanteri täyttää jo 10 vuotta. Pieni ikililikkuja, jolla silläkin on vihdoin ikä tuonut rauhoittumista tahtiin. Pääasiassa ollaan rauhakseen, mutta sitten kun on aihetta (eikä kovin kummoista aihetta tarvitse edelleenkään olla), niin vauhtia riittää vielä entiseen malliin. Ja jos vauhdissa häviääkin 10 vuoden takaiselle, niin ääntä tullut lisää varmasti saman verran. 

Nyt varmaan jo voi todeta, ettei tästä kaverista tullut kuuliaista ja tottelevaista otusta. Kaikista ei vaan tule. Moneen vuoteen ei olla enää viitsitty asiasta hermoilla - jotkut vaan ovat paukapäitä.

Papuskan ansiot ovat muualla. Papunen on kainaloinen 💓, joka tunkee aivan kiinni ja jota täytyy halata kunnolla - ei silleesti sievästi silittelemällä, vaan niin että varmasti tuntuu olo rakastetulta. Pussailusta harva koira pitää, mutta Papulle se on tärkeää sekin. Jopa tuolta pieneltä👧 hyväksytään sellaista läheisyyttä.

Tätä se nykyään elämä on

Aina se tulee joka paikkaan mukana. Hidastaa matkantekoa. Eikä sen kanssa pääse metsään, kun ei se pysy pystyssä eikä rattaat kulje. Ja tosi paljon harvemmin päästään yhtään mihinkään. Pihalla vaan ajellaan ees taas pulkalla.

Sisälläkin saa koko ajan pelätä tukistuksia. Onneksi sentään uskoo ärähdystä, mutta sen jälkeen huutaa kuin palosireeni. Nukkuessaan kyllä aika herttainen, silloin voi vähän nuuhkaista poskesta.

Kaistapää

Tämä vanhempi (mikä toki havaittiin jo sen taloon tullessa). Nyt kai jo voi huokaista helpotuksesta, ettei tullut hänestä "laviinikoiraa" tänä talvena. Loogista tietenkin on lumen hurahtaessa katolta alas rynnätä alle ja yrittää haukata kiinni. Samaa kiinni-iskemistä on ollut mm. agilityssä kohdistuen keinuun ja kaatuneisiin hyppyesteisiin, ruohonleikkuriin ja imuriin.