Koulussa ei ole kivaa...

Pitkästä aikaa onni oli myötäinen Papulle, kun ei aamulla tarvinnutkaan jäädä ulko-oven taakse nököttämään vaan pääsi mukaan. Ortopedian harjoitustöissä tarvittiin siis potilaita... Noinkohan huomisaamuna menee sängyn alle hei-heitä sanottaessa, sen verran järkyttynyt pikkukaveri oli koulupäivästä. Hommahan oli vähän kuin koiranäyttely, jossa oltaisiin tunti pöydällä arvostelussa. Ja jos on nähnyt Papusen näyttelyssä, niin sääliä on varmaan herättänyt... (enää ei tulla näkemään ;)

Onneksi lopputulos oli lohdullinen: mistään ei mitään vikaa löydy, vaikka omistaja yritti kovin kaikkea ehdotella. Ainoa moitteen sana tuli siitä, kun tutkiminen oli hankalaa koiran ollessa "liian" lihaksikas - ja joka ikinen lihas vielä pinkeänä jännityksestä :)

Liito-oravat

Kesän aikana on tullut käytyä kymmenisen kertaa treenailemassa liitämistä. Viikonloppuna oli toiset kisat - ja taas saatiin tulos! Eka rata meni tuttuun tyyliin "mahdollisimman monta virhettä mahdollisimman nopeasti". Papu otti noitapillimäisen lentävän lähdön ja peli oli sillä menetetty. Toisella radalla tuli sitten vain 3 kämmiä ja niistäkin yksi keppien sisäänmenosta, kun ekaa kertaa oli kisakokeilussa väärältä puolelta ohjaus. Olin silti ihan tyytyväinen ja ostettiin grillimakkara puokkiin.

Tänään käytiin treenailemassa sama rata uusiksi ja Pieni Eläin yllätti hienolla suorituksellaan! Veti kisaradan läpi hieman äitiään hitaammin, mutta puhtaasti! No, lukuunottamatta keppejä, jotka vielä on vaiheessa. 

Treenien lopuksi teki kyllä mieli tintata itseä, kun Nasti pääsi vahingossa omatoimisesti kokeilemaan (lento)keinua ja järkyttyi pahan päiväisesti :(

Vesipedon äiti - Papuankka

Kuusi ankkaa

Aamutuimaan mökkirannassa sinisorsat tulivat kerjuulle. Sovittiin, että pullaa tulee, ja siitä hyvästä leikitään sitten Papun kanssa. Sulassa sovussa pulikoivat. Sorsia ei juuri käsipohjaa vetelevä petoeläin pelottanut, eikä Papuakaan linnut niin paljoa kiinnostaneet, että olisi viitsinyt ihan perään lähteä. Nasti kyllä kokeili :)  - ja tuli melko äkkiä takaisin, kun huomasi, että lintujen uimataidot olivatkin hiukan paremmat.

Pikkuinen vesipeto

Kyllä vaan kuoriutuu Pienestä Eläimestä uimari, vaikka keväällä ei varvasta veteen pistänyt. Viikonloppuna käytiin saunasta yhdessä uimassa - ei kestänyt Nastin hermot emännän itsekseen räpiköintiä, vaan piti lähteä lähemmin tarkastamaan. Miten lie muiden westie-vesipedot, mutta meillä tätä ennen vain Ninni on uskaltanut uida muutakin kuin käsipohjaa. Kyllähän Papulanterikin keppiä vedestä noutaa, mutta aika tarkkaan miettii, miten kauas kannattaa lähteä hakemaan.

Noitapillit koolla Westietempauksessa

Nasti ja velipojat Hugo ja Luca pääsivät kisailemaan kolmistaan eilisessä westietempauksessa. Hyvin sujui leikki, tosin poikia jo aika lailla häiritsi Nastin meneillään oleva juoksu... Nasti ja Luca ovat melko samankokoisia, eikä Hugostakaan mitään järkälettä tullut, vaikka siltä välillä vaikutti.

Nasti pyörähti myös kehässä ja esiintyminen oli huimasti Papun esityksiä reippaampaa :)

Pitkän tauon jälkeen on agilitykausikin vihdoin avattu

Papun radat menivät siihen malliin, että olisi voinut suoraan kisoihin mennä - puolen vuoden treenitauon jälkeen! Kepitkin menivät ihan omatoimisesti. Ja lahkeessa roikkui ihan entiseen tapaan :)

Pinja teki muutaman hypyttömän radan ja Nasti kokeili muutamaa estettä. Putki meni parin kerran jälkeen ihan sujuvasti lyhyenä. Kontakteista taitaa tulla pienen eläimen lemppareita, kokeiltiin pariin kertaan kaikki vauvaesteillä. Namialustaa ei tullut mukaan, joten enempi harjoittelu aloitetaan vasta seuraavalla kerralla. Kepit ei olleet oikein Nastin mieleen. Kovalla innostuksella sen sai menemään reippaasti, mutta Papun haukku katkaisi muutamaan otteeseen menon ja sai mielen järkkymään. Saa nähdä, kuinka treenit onnistuu, jos Papua ei saa hiljaiseksi. Niin innostunut en liitelystä ole, että viitsisin ajella kahdesti edestakaisin kentälle välillä Nastin ja välillä Papun kanssa.

Jäljestyskausi avattu

Olisiko kulunut liikaa aikaa edellisistä treeneistä (vuosi sitten..?)? Toopena oli niin koirat kuin ohjaajakin.

Papulla meni aikansa, kun touhusi metsässä omiaan, mutta vihdoin välähti, mitä piti tehdä ja muutaman kymmenen metrin jälki tuli kuin tulikin ajettua. 

Pinja haistoi, kehveli, makupalat ohjaajan taskusta ja kieltäytyi lähtemästä niitä metsästä hakemaan. Menee omistajan piikkiin tämä epäonnistuminen - joskin koiran innostus lajia kohtaan voisi toki olla hieman aidompaa.

Nastin kohdalla ihka ensimmäisen harjoituksen ikinä olisi voinut tehdä paremminkin. Neitiä ei vaan ollenkaan kiinnostanut koko veren haju. Tuntui kuin se ei olisi edes huomannut hajua, vaikka verta näkyi ihan paljaalla silmälläkin. Maantieltä kantautuvat ohiajavien autojen äänet oli paljon mielenkiintoisempia. Seuraava kokeilu tehdään jonnekin vielä syrjempään, ehkä jopa makkarajälkenä. Jos antaisi veren olla, kunnes napero tajuaa jäljestämisen idean.

MH-luonnekuvaus

Käväisimme kera Papun MH-luonnekuvauksessa näin "Noitapillien nimipäivänä" - kuten naapurini virpomispäivää kutsui. Isännälle tuli nyt kirjallista todistusaineistoa, ettei kaikki haukkuvat koirat pelokkaita ole. "Yllättävän" yhteistyöhaluton kuitenkin. Tässä kuvauksen kulku:

1a (kontakti, tervehtiminen): Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen.

1b (kontakti, yhteistyö): Lähtee mukaan haluttomasti

1c (kontakti, käsittely): Väistää tai hakee tukea ohjaajasta

Papu sai lievän paniikkikohtauksen ennen testin alkua, kun luuli, että taas ollaan näyttelykehään menossa. Alku meni  siis karkuun yrittäessä ja maan matosena madellessa.

 

Pentutreffit Tuusulassa

Nasti ja Luca pääsivät pelaamaan oikein kunnolla, kun tilaa oli omakotitalossa hieman enempi kuin pikkukaksiossa. Kerrankin ihan väsymykseen asti. Hampaat naksuivat ja jalat vetivät sutia laminaatilla. Kyllä parhaat keimit saa aikaan, kun ollaan saman ikäisiä, kokoisia ja muutenkin ihan samanlaisia :)  Ja loppuilta on sujunut rauhallisesti...