Nuorempien koulutusta

Hyvin  on tuo vähäkarvainenkin ymmärtänyt vessapaperirullien sisään piilotetut herkut. Ja kun me näytetään mallia niin hampaineen näyttää kiskovan . Voiskai tuo käyttää käsiäänkin kun sorm

et on annettu, vaan kun ei ilman mallia hoksaa

Hyvää Syntymäpäivää!

Ei millään saata uskoa, että Papulanteri täyttää jo 10 vuotta. Pieni ikililikkuja, jolla silläkin on vihdoin ikä tuonut rauhoittumista tahtiin. Pääasiassa ollaan rauhakseen, mutta sitten kun on aihetta (eikä kovin kummoista aihetta tarvitse edelleenkään olla), niin vauhtia riittää vielä entiseen malliin. Ja jos vauhdissa häviääkin 10 vuoden takaiselle, niin ääntä tullut lisää varmasti saman verran. 

Nyt varmaan jo voi todeta, ettei tästä kaverista tullut kuuliaista ja tottelevaista otusta. Kaikista ei vaan tule. Moneen vuoteen ei olla enää viitsitty asiasta hermoilla - jotkut vaan ovat paukapäitä.

Papuskan ansiot ovat muualla. Papunen on kainaloinen 💓, joka tunkee aivan kiinni ja jota täytyy halata kunnolla - ei silleesti sievästi silittelemällä, vaan niin että varmasti tuntuu olo rakastetulta. Pussailusta harva koira pitää, mutta Papulle se on tärkeää sekin. Jopa tuolta pieneltä👧 hyväksytään sellaista läheisyyttä.

Tätä se nykyään elämä on

Aina se tulee joka paikkaan mukana. Hidastaa matkantekoa. Eikä sen kanssa pääse metsään, kun ei se pysy pystyssä eikä rattaat kulje. Ja tosi paljon harvemmin päästään yhtään mihinkään. Pihalla vaan ajellaan ees taas pulkalla.

Sisälläkin saa koko ajan pelätä tukistuksia. Onneksi sentään uskoo ärähdystä, mutta sen jälkeen huutaa kuin palosireeni. Nukkuessaan kyllä aika herttainen, silloin voi vähän nuuhkaista poskesta.