Maailma muuttuu...väkisinkin

Kesäkuun jälkeen ollaan totuteltu elämään uudessa kodissa, kulkemaan uusissa maastoissa, työskentelemään uudessa ammatissa, ajamaan uudella autolla.

Ja olemaan ilman Pinjaa.

Kaikki hyvä päättyy aikanaan. Niin myös "team Soile-Ninni-Pinja" on nyt lopullisesti taakse jäänyttä aikaa. Tiimi puuhaili vuosien saatossa vaikka sun minkälaista harrastetta, ja tuskin enää tässä elämässä tulee sellaista aikaa, jolloin olisi aikaa taikka intoa harrastuttaa eläimiä yhtä intensiivisesti.  

Nyt on sitten aika ottaa tarkemmin selkoa, ketä nämä kaksi pientä otusta lattiatasossa oikein ovat. Jos ei tiivis yhdessä tekeminen hitsaa meitä Papun ja Nastin kanssa samalla tavalla yhteen kuin vanhan tiimin, niin jonkinlainen oma tapa olla ja touhuta kuitenkin muodostunee.  Sitä odotellessa vaan touhutaan!

Hei Hei Kurakelit!

Toivotaan näin. 

Muutamaan viikkoon ei vielä uskalla otuksia pestä, kun katupölyä on vielä niin paljon (ja toiveissa olisi parin viikon päästä ehtiä vähentämään karvaa).

Kaverit eivät ole olleet lainkaan samaa mieltä omistajan kanssa kura-asujen käytännöllisyydestä. Varsinkin Papu on sitä mieltä, että imurointi joka päivä olisi ihan huippua! Imuri ei kyllä niin kovaa kulutusta kestäisi, ihme että on kestänyt tähänkään saakka. Letku on tuhannen rei'illä ja lisäksi Papunen on oppinut avaamaan pölypussin kannen. Onneksi sitä ei ole vielä innostanut pölypussin repiminen. Kun ei viitsisi imuroidessa laittaa toista arestiinkaan oven taakse, sillä kun on niin hurjan hauskaa :D  Nasti pitää Papulle peesiä imurointitouhuissa, mutta ei rahkeet riitä imuriin kiinni käymiseen. Ja Pilli on jättänyt imurin rauhaan jo monta vuotta, mutta on sitä mieltä, että: "mieluiten, jos ajaisitte ympäriltä, niin ettei tarvitsisi siirtyä". Joskus ajankin, on sen verran hupaisa.

Terrierin päättäväisyyttä

Papulla on ollut "Valkealan mummolassa" oma nurkkaus sohvan takana, jossa se on tykännyt loikoilla. Sisustusmuutoksen myötä kyseiseen nurkkaan sijoitettiin lipasto, eikä sinne enää koira mahdu. Papu ihmetteli hetken lipaston edessä "mitä perhanaa" ilme naamalla. Mutta kun se kerta kaikkiaan on Papun oma nurkka, niin lopputulos näkyy kuvassa. Sohvan kautta lipaston päälle. Vastakkaiseen nurkkaukseen muutoksessa ilmestynyt tyhjä nurkka omittiin myös Papun käyttöön ja siellä käydään verhon takana nukkumassa.

Pakkaskelejä

Koko syksy on etsiskelty tuloksetta viime keväänä Pinjalle ommeltua toppahaalaria (karvaa kun on vähän ja pakkanen kolottaa polvia). Joulun aikaan Maaningalla 30-asteen pakkasilla oli viimein pakko istuutua väkkäröimään harvahapselle uusi haalari hävinneen tilalle (materiaalina oma toppatakkini). Tosin toppahaalarikaan ei riittänyt siinä vaiheessa, kun väsy iski kesken liian pitkän lenkin ja loppumatka taitettiin sylkyssä istuen. Tärisyttämään alkoi haalarissakin, joten jatkossa kovimmilla pakkasilla laitetaan haalarin sisään vielä villapusero. Täytyyhän sitä lenkille päästä! Mutta kyllä neiti haalarista tykkäsi, vauhtia riitti ja ilme oli kovin onnellinen päätä hankeen puskiessa. Puvun istuvuuskin sattui nappiin, pysyy päällä, eikä kiristä mistään tai häiritse matkan tekoa.