Pitkästä aikaa onni oli myötäinen Papulle, kun ei aamulla tarvinnutkaan jäädä ulko-oven taakse nököttämään vaan pääsi mukaan. Ortopedian harjoitustöissä tarvittiin siis potilaita... Noinkohan huomisaamuna menee sängyn alle hei-heitä sanottaessa, sen verran järkyttynyt pikkukaveri oli koulupäivästä. Hommahan oli vähän kuin koiranäyttely, jossa oltaisiin tunti pöydällä arvostelussa. Ja jos on nähnyt Papusen näyttelyssä, niin sääliä on varmaan herättänyt... (enää ei tulla näkemään ;)
Onneksi lopputulos oli lohdullinen: mistään ei mitään vikaa löydy, vaikka omistaja yritti kovin kaikkea ehdotella. Ainoa moitteen sana tuli siitä, kun tutkiminen oli hankalaa koiran ollessa "liian" lihaksikas - ja joka ikinen lihas vielä pinkeänä jännityksestä :)
