Tämä vanhempi (mikä toki havaittiin jo sen taloon tullessa). Nyt kai jo voi huokaista helpotuksesta, ettei tullut hänestä "laviinikoiraa" tänä talvena. Loogista tietenkin on lumen hurahtaessa katolta alas rynnätä alle ja yrittää haukata kiinni. Samaa kiinni-iskemistä on ollut mm. agilityssä kohdistuen keinuun ja kaatuneisiin hyppyesteisiin, ruohonleikkuriin ja imuriin.
keskiviikko 30. maaliskuuta 2016
maanantai 11. tammikuuta 2016
Saldo vudelta 2015
Näin vuoden alusssa ja omakotiasumista ollessa takanapäin reilun vuoden, voi tehdä pientä yhteenvetoa omakotiasumisen iloista kerrostalomiseen verrattuna.
1) Näkymät ikkunasta. Oman talon pihalla liikuskelee huomattavasti vähemmän ukkoja kuin kerrostalossa, mikä on koiran mielestä harmi, omistajan mielestä ei. Onneksi oravia menee saman verran, joskus pupu. Autojakin näkee tiellä. Kerrostalossa sai kommentoida vieläkin vähemmän näkymisiä.
2) Ulkoilu. Omakotitalossa ulos pääsee paljon useammin (varmaan 10 kertaa menee rikki vapaapäivinä), ilman hihnaa ja ilman valvontaa. Tilaa on. Omistaja pelkää susia, ilveksiä ja huuhkajia - onneksi koira ei osaa pelätä. Lenkille taasen pääsee huomattavasti vähemmän. Kerrostalossa lenkillä käytiin neljästi päivässä (kolme niistä toki vartin lenkkejä), omakotitalossa neljästi viikossa (nykyisin lähes päivittäin). Uimaan pääsi kerrostaloaikaan helpommin, nyt pihalla on - toistaiseksi(!) - vain pieni puronlätäkkö.
3) Sisätilat. Tilan määrä edelliseen asuntoon verrattuna samaa luokkaa, kun osa huoneista pysyy kiinni, mutta vapaammin saa juosta ja pitää meteliä. Sauna vetää pisteet totaalisesti omakotiasumisen puolelle. Sauna lämpenee joskus jopa pelkästään nelijalkaisia varten :). Ja saunasta hankeen - ja saunaan - ja hankeen - ja Nasti vielä kerran saunaan. Nastia ei hämätä enää käyttämällä kielletyn S-sanan tilalla esim. löylyhuonetta tms., koska se on oppinut ilmeisesti haistamaan, kun kiuas alkaa toimia - seurauksena puoli tuntia ankaraa levottomuutta lämpenemistä odotellessa.
1) Näkymät ikkunasta. Oman talon pihalla liikuskelee huomattavasti vähemmän ukkoja kuin kerrostalossa, mikä on koiran mielestä harmi, omistajan mielestä ei. Onneksi oravia menee saman verran, joskus pupu. Autojakin näkee tiellä. Kerrostalossa sai kommentoida vieläkin vähemmän näkymisiä.
2) Ulkoilu. Omakotitalossa ulos pääsee paljon useammin (varmaan 10 kertaa menee rikki vapaapäivinä), ilman hihnaa ja ilman valvontaa. Tilaa on. Omistaja pelkää susia, ilveksiä ja huuhkajia - onneksi koira ei osaa pelätä. Lenkille taasen pääsee huomattavasti vähemmän. Kerrostalossa lenkillä käytiin neljästi päivässä (kolme niistä toki vartin lenkkejä), omakotitalossa neljästi viikossa (nykyisin lähes päivittäin). Uimaan pääsi kerrostaloaikaan helpommin, nyt pihalla on - toistaiseksi(!) - vain pieni puronlätäkkö.
3) Sisätilat. Tilan määrä edelliseen asuntoon verrattuna samaa luokkaa, kun osa huoneista pysyy kiinni, mutta vapaammin saa juosta ja pitää meteliä. Sauna vetää pisteet totaalisesti omakotiasumisen puolelle. Sauna lämpenee joskus jopa pelkästään nelijalkaisia varten :). Ja saunasta hankeen - ja saunaan - ja hankeen - ja Nasti vielä kerran saunaan. Nastia ei hämätä enää käyttämällä kielletyn S-sanan tilalla esim. löylyhuonetta tms., koska se on oppinut ilmeisesti haistamaan, kun kiuas alkaa toimia - seurauksena puoli tuntia ankaraa levottomuutta lämpenemistä odotellessa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)