Ei millään saata uskoa, että Papulanteri täyttää jo 10 vuotta. Pieni ikililikkuja, jolla silläkin on vihdoin ikä tuonut rauhoittumista tahtiin. Pääasiassa ollaan rauhakseen, mutta sitten kun on aihetta (eikä kovin kummoista aihetta tarvitse edelleenkään olla), niin vauhtia riittää vielä entiseen malliin. Ja jos vauhdissa häviääkin 10 vuoden takaiselle, niin ääntä tullut lisää varmasti saman verran. Nyt varmaan jo voi todeta, ettei tästä kaverista tullut kuuliaista ja tottelevaista otusta. Kaikista ei vaan tule. Moneen vuoteen ei olla enää viitsitty asiasta hermoilla - jotkut vaan ovat paukapäitä.
Papuskan ansiot ovat muualla. Papunen on kainaloinen 💓, joka tunkee aivan kiinni ja jota täytyy halata kunnolla - ei silleesti sievästi silittelemällä, vaan niin että varmasti tuntuu olo rakastetulta. Pussailusta harva koira pitää, mutta Papulle se on tärkeää sekin. Jopa tuolta pieneltä👧 hyväksytään sellaista läheisyyttä.
