maanantai 6. helmikuuta 2017

Tätä se nykyään elämä on

Aina se tulee joka paikkaan mukana. Hidastaa matkantekoa. Eikä sen kanssa pääse metsään, kun ei se pysy pystyssä eikä rattaat kulje. Ja tosi paljon harvemmin päästään yhtään mihinkään. Pihalla vaan ajellaan ees taas pulkalla.

Sisälläkin saa koko ajan pelätä tukistuksia. Onneksi sentään uskoo ärähdystä, mutta sen jälkeen huutaa kuin palosireeni. Nukkuessaan kyllä aika herttainen, silloin voi vähän nuuhkaista poskesta.